Tani, Valkoiset helmet

Juhannuksena 1958 torpan tyttö Liisa laittaa kukkia tyynynsä alle ja haaveilee komeasta sulhasesta, prinssistä, joka veisi hänet suureen linnaan. Liisa on jo 18 vuotta, mutta hänen äitinsä Elsa haluaisi pitää Liisasta kiinni, turvassa Anttilan perheen torpassa, jossa eletään vähällä mutta onnellisesti. Vain salaisuus menneisyydestä varjostaa Elsan elämää. Eräänä päivänä Liisa kohtaa lähteellä komean kartanon perijän, Niklaksen, joka rakastuu ensisilmäyksellä tyttöön, joka muistuttaa kauneudessaan metsänkeijua. Nuori rakkaus ei saa kuitenkaan siunausta kartanossa. Niklaksen äiti Agatha on vakuuttunut sukunsa ylhäisyydestä, eikä kuvaan sovi köyhä torpan tyttö. Seuraavat vuodet mullistavat sekä Anttilan perheen, kartanon väen kuin monen muunkin elämän sympaattisessa maalaiskylässä. Valkoiset helmet on maalaisromanttinen kertomus elämän iloista ja suruista kylässä, jonka asukkaiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Maritta Tani on syntynyt 1950-luvun alussa, jolloin elämä oli rauhallista pienissä kyläyhteisöissä. Ihmiset tunsivat toisensa, ja talkoot olivat tärkeää yhteistä tekemistä. Kylään mentiin kutsuttuna tai kutsumatta. Tani eli lapsuutensa entisen torpan tyttärenä ja myöhemmin suuren kartanon tiluksilla, jossa hänen vanhempansa työskentelivät. Hän on koko elämänsä kirjoittanut lapsilleen ja lastenlapsilleen pieniä tarinoita. Lastensa pyynnöstä hän kirjoitti romaanin lapsuusvuosistaan 1950-1960-luvuilla.