Ilonen, Jallunväriset yöt

Siitä lähtien, kun Mika löysi pikkuvaimonsa, yksinäisyys oli ollut likaviemäri, jonne surkeat sinkut vajosivat yhä syvemmälle ja haisivat siellä, kunnes ne unohdettiin. Kunnes niistä tuli rottien ruokaa ja ne löytyivät kuukausien kuluttua mädäntyneinä ja kaluttuina. Pariskunnat seisoivat viemärikuilujen reunoilla ja ihmettelivät, keitä olivat nuo kuiluun pudonneet, olivatko he kenties joskus tunteneet niitä. Jallunväriset yöt on kertomus itsetunnosta, joka voi vajota likaviemärin pohjalle. Hämeenlinnan baareissa notkutuista öistä, sohvan väliin piilotetusta jallupullosta ja hahmosta, josta haluaa pitää hampaat irvessä kiinni, jottei todellisuus veisi mukanaan ja upottaisi.