Kungas, Äiti, tahtoisin nukkua rahkasammalen päällä

Runokirja sai alkusysäyksensä toiveesta ja toiveikkuudesta, kirjoittamisen, lukemisen ja jakamisen palosta sekä lapsen lauseesta. Siitä, miten kaiken musertavankin keskellä ihminen kykenee löytämään vielä toivoa, kun siihen annetaan mahdollisuus. Sopivalla hetkellä tulevat sanat, omat tai toisen, saattavat olla ilon tai lohdun tuojia. Sanojen lomassa väikkyvät vuodenajat ja ympäröivä luonto. Mukana on silmänpilkettä ja kaihomieltä. Kuten elämässä, tässä kirjassakaan suru tai ilo eivät sulje...