Niskanen, Pieni tyttö se rapulla istuu

Olen kirjoittanut ”aina”. Kun kirjoitin ensimmäisen talteen jääneen runon, en kuitenkaan osannut vielä oikeasti lukea enkä kirjoittaa. Kirjaimet kyllä tunsin. Olin 4,5-vuotias ja asuin perheeni kanssa rivitalossa. Kerroin runostani isälleni, joka tarjoutui kirjoittamaan runon paperille. Se ei minulle kelvannut, vaan minun piti saada tehdä se itse. Otin pöydäkseni keittiön pinnatuolin, tuolikseni pienen vaaleanpunaisen puujakkaran, jota yleensä käytettiin hampaiden pesussa kurkotellessamme...