Niemi, Keskipäivän demonit

Ketä vastaan me kapinoisimme, porvareita, Jumalaa, itseämme? Tavallaan tämä saari, kiinteä näppylä kaiken lilluvan visvan keskellä, on hermopiste jonka koskettaminen synnyttää & emanoi Ihmeellisen ja Kauhean, pikkuruinen aukko ylösalaisessa kaikkeudessa, aukko josta rivonpiinallinen kuolettava maailma tihkuu sisään. Susanna nyökkäilee, hän laittaa pullon kiertämään, kukaan ei skippaa, en minä ei Mobergkaan, tänä yönä juodaan vittu mökki ja koko saari nurin. Ja me sepitämme oodeja sonetteja lurituksia Saarelle joka kuluttaa sielumme himoissaan, näyttämölle joka on meitä varten rakennettu, meidän rakentamamme Triptyykkiromaani vapauden traumaattisuudesta. Totuudesta joka ylittää ihmisyksilön ja saapuu ilmestyksenä, vain osittain tajuttavana. Sekavasta kesäisestä vuorokaudesta nimettömäksi jäävällä saarella. Ikääntyneen professorin ja nuoren opiskelijan pakkomielteisestä suhteesta. Pitkästä ihmeellisestä baarikierroksesta. Joensuusta. Keskipäivän demonit on itsenäisistä teoksista koostuvan Joensuu-trilogian ensimmäinen osa.