Niemi, Keskipäivän demonit

Ketä vastaan me kapinoisimme, porvareita, Jumalaa, itseämme? Tavallaan tämä saari, kiinteä näppylä kaiken lilluvan visvan keskellä, on hermopiste jonka koskettaminen synnyttää & emanoi Ihmeellisen ja Kauhean, pikkuruinen aukko ylösalaisessa kaikkeudessa, aukko josta rivonpiinallinen kuolettava maailma tihkuu sisään. Susanna nyökkäilee, hän laittaa pullon kiertämään, kukaan ei skippaa, en minä ei Mobergkaan, tänä yönä juodaan vittu mökki ja koko saari nurin. Ja me sepitämme oodeja sonetteja...