Vähäsalo, Puut kulkevat paljain päin

Jaana Vähäsalon toinen runokokoelma raottaa näkymää talven kylmettämästä tilasta, jossa vihmoo niin että kipeää käy. Vähäsalon tuttu optimismi kuitenkin lempeästi velloo runoilijan ytimissä, se suojaa ja lievittää. Elämän nälkä on läsnä myös tumman taivaan alla. Illat palaavat aikaisemmin maan juodessa kaiken valon ja lätäköiden nielut hehkuvat hiilen mustaa. Me muutumme kesyiksi pimeän pitkissä kynsissä ja hauraissa unissa viipyy valoisan tahto alituinen odotus.