Numminen, Hyvästi demonini

Niin on tämäkin soppa saatu kokoon keitetyksi. Paljon on taas särkyneitä unelmia kaivettu jostain, Sairaankipeän, rikkonaisen elämän sirpaleista kyhätty mosaiikki, palat sekaisin ja kuitenkin jokin punainen lanka tässäkin kynäelmässä on. Sieltä lapsellisen ensirakkauden odotuksesta, elämän sotkuisaan vyyhteen Toivon ja epätoivon tuskaisasta taistelusta onnen kentällä ja jotenkin se valo pilkistää synkkyyden keskeltä... Demonit jääkööt kauas taakse.