Nuutinen, Peili näkee

Olen aina rakastanut metsää ja puita. Metsäpolkua astellessani kuljen rajalla, näkyvän ja näkymättömän maailman välissä ja nautin siitä, että näen molempiin suuntiin. Viipyilen suurien puiden alla, laskeudun hiljaisuuteen ja hengitän yhdessä sieluni kanssa, kuuntelen sen lempeää puhetta. Silloin huomaan, että edessä on salainen portti, runon portti! Astun siitä toiselle puolelle ja näen, miten valo taipuu uudella tavalla, kuin peilissä. Runon peili näkee monta maailmaa ja etsii niille runon hahmoa. Joskus hiljaisuudessa viipyillessä tapahtuu ihme: sieluni kaipaus laskeutuu vapiseville käsilleni ja muuttuu runoksi. Niin syntyi tämä kirja Peili näkee. Kun elämä kosketti suloisesti, syntyivät runot Peili näkee rakkauden ja hetkessä myös Peili näkee tuskan, kun menetys käänsi kuvan toisinpäin. Saman portin luona viipyillessä syntyi onneksi myös Peili näkee tulevaan. Helena Nuutinen on julkaissut aiemmin kaksi teosta: Pyhä yksinkertaisuus (kirja + 2 cd) ja Unta kuolemasta - iltasatuja sinulle ja minulle, jotka tiedämme kuolevamme (äänite ja työkirja).