Nuutinen, Peili näkee

Olen aina rakastanut metsää ja puita. Metsäpolkua astellessani kuljen rajalla, näkyvän ja näkymättömän maailman välissä ja nautin siitä, että näen molempiin suuntiin. Viipyilen suurien puiden alla, laskeudun hiljaisuuteen ja hengitän yhdessä sieluni kanssa, kuuntelen sen lempeää puhetta. Silloin huomaan, että edessä on salainen portti, runon portti! Astun siitä toiselle puolelle ja näen, miten valo taipuu uudella tavalla, kuin peilissä. Runon peili näkee monta maailmaa ja etsii niille runon...