Muhonen, Rakkauden lukot sillalla

Upottavalla Suolla tuntee aistii pelon ollessaan reisiä myöten upoksissa kuin Myllylän Mika. Kunnes jalat ei tunne pohjaa olet pudonnut suon silmään ja kun happi loppuu keuhkoista henki ja ääni vaimenee nykien samaan aikaan tuskien ääniin. Lopulta tehdäkseen sinusta suopursujen lannoitetta kukille. Metsämiehen ammus vingahtaa nenäsi edestä taivaan tuuliin silloin heräät unestasi heti. Aivan kuin noustakseen juosten kallion laelle nähdäkseen äänen kuullakseen oman kaiun-huudon katsoakseen ympärilleen horisonttiin. Kuin ikuisuuden peilin lumoihin mistä kaikki aikoinaan syntyneet. Silloin nuo ajatukset sai alkurysäyksen soiden tärkeydestä meille leipäjuuston mausta rakkauteen sen sokeroimattomaan lakkaan. Heräsin tokkurassa ajatuksille synkille jotka soi nippu suopursujen tuoksuja. Tyrmäten uneen ihanasti happamuudella niiden voimakkailla tuoksuilla suon. Herätys oli ikimuistoinen matka toivon antava huomisesta päivästä katkeran kalkkiseen elämän suruun joka muuttui kiitollisuuden tunteeseen. Olen elossa hengitän, hymyilen aamulle Sinä puhdas raikas sateen tunne ilmassa maanantai-aamuisen ilontunteen tuoja. Upottavalla suolla aistii tuntee pelon.