Muhonen, Rakkauden lukot sillalla

Upottavalla Suolla tuntee aistii pelon ollessaan reisiä myöten upoksissa kuin Myllylän Mika. Kunnes jalat ei tunne pohjaa olet pudonnut suon silmään ja kun happi loppuu keuhkoista henki ja ääni vaimenee nykien samaan aikaan tuskien ääniin. Lopulta tehdäkseen sinusta suopursujen lannoitetta kukille. Metsämiehen ammus vingahtaa nenäsi edestä taivaan tuuliin silloin heräät unestasi heti. Aivan kuin noustakseen juosten kallion laelle nähdäkseen äänen kuullakseen oman kaiun-huudon katsoakseen...