Marttala, Valoa ennen sanoja

Usko hyvyyteen Aamuaurinko niitylle paistaa, on kastetta pinnalla sen. Siellä puhdas lähde keskellä vainion. Tuli peura metsästä arka, kärsivä janoinen. Sen jäljet johti luokse veden sen. Joi lähteestä hetken, sieraimet väreillen. Sai voimaa heti uljaalle varrelleen. Lähti takaisin laumansa luokse, sinimetsään salon sen. Toi toisetkin janoiset tuolle lähteelle puhtaan veen. Myös sinä saat vapaasti tulla ristinjuurelle Golgatan. Saat laskea taakkasi alas, raskaasti painavan. Siellä on voimasi lähde armossa ainainen. Ei ole yhtään lastaan, jota ei aidosti ottaisi vastaan. Ottaa huolesi harteilleen ja sielun murheet pesee pois. Meitä Hän sinne kaipaaja sitä Isältä rukoilee. Hän tahtoisi kaikille antaa elonarvoa oikeaa. Pahuuden meistä poistaa, saada silmät loistamaan. On vaikeaa paikalle löytää, mikä perille onneen vie. Hän itse on totuuden tie läpi toivosi haurauden. Kyllä Hän sinut löytää, kulje hyvyyteen luottaen. Moni on saanut riemun sen kokea ja suullansa vahvistaa