Haapala, Poikatyttö

Leena ja Eero olivat naapureita ja lapsuuden ystäviä. Leena oli mukava tyttö, he tykkäsivät toisistaan, olivat jo lapsina aina yhdessä. Leenaa eivät tyttöjen leikit eivätkä kirjat kiinnostaneet. Nuorten leikit olivat vähän vaarallisia, he kiipeilivät puissa ja hyppivät Leenan kotitalon lähellä olevalta korkealta jyrkänteeltä järveen. Leena oli hyvä urheilija, pesäpallossa ja hiihdossa hän oli koulunsa paras. Heitä yhdisti myös lukeminen ja kirjoittaminen, kaksitoistavuotiaina ensimmäiset kertomukset julkaistiin paikallislehdessä. Kun he varttuivat, lähtivät opiskelemaan kaupunkiin. Eero aloitti tietotekniikan opiskelun ammattikorkeakoulussa, Leena opiskeli kaupallista alaa. Viimeisenä lukukautenaan Eero tutustui Bertil Strömiin hänestä tuli Eeron pitkäaikainen hyvä työnantaja. Hänen yrityksensä toimiala oli IT- ohjelmien tekeminen. Leena työskenteli saksalaisessa kauppaketjussa. Lomat ja viikonloput he viettivät kotipaikallaan Vuorisalon sukutilalla. Muutamia vuosia myöhemmin Eeron työtoveriksi tuli Leenan serkku Krista. Hän ihastui Vuorisalon sukutilaan ja Eero suostui myymään hänelle pienen ikioman metsäpalstan. Heidän naapurinsa, mukava mies Jussi rakensi laavun ja lahjoitti sen Kristalle. Laavu siirrettiin Kristan metsään luontopolun varrelle. Krista arvosti pientä palstaansa, hänen tunteensa olivat aitoja, nyt Kristalla oli jotakin omaa, pysyvää. Leena, Krista ja Eero, omaksuivat uuden elämäntavan. Heiltä ei puuttunut enää mitään.