Õnnepalu, Loputtomuus - (Ensimmäinen kevät)

Tällä maratonilla ei ole maaliviivaa. Juostaan, kunnes kaadutaan. Muuten tämä on kuin maraton konsanaan. Nousuineen ja laskuineen. Uupumuksineen ja tunteineen, ettei enää jaksa. Eikä jaksakaan. Ja mitä järkeä tässä juoksemisessa edes onkaan? Minne tämä johtaa? Ei minnekään! Luovuttaa. Ja juuri silloin, kun on jo tyystin luovuttanut, kun on kaatumaisillaan polun varteen, juoksijan valtaa voimanpuuska, kuin ilmestys. Mistä se tulee, sitä ei voi tietää. Enää ei tunne edes omia askeleitaan....