Natsume, Unta kymmenen yötä ja muita kertomuksia

Unikuvauksen muotoon kirjoitetuissa lyhyissä kertomuksissa yö on mitta, johon unta siilataan. Niiden pohjalla on jokin aavistus tai eriskummallinen tunne, jota ei aamulla voi enää sanallistaa. Kenties se on jokin muinainen syyllisyys, joka on siirtynyt selässä kannettavan sokean lapsen hahmoon ja puheisiin, kenties väkivaltainen turhautuminen siitä, ettei valaistuminen tänä yönä onnistu. Ne jättävät lukijankin pohtimaan, miksi arkiseen havaintoon näyttää kertyvän niin paljon...