Harju, Kajava - Pelätty, parjattu, palvottu

Jukka Kajava oli lähes puolen vuosisadan ajan Suomen tunnetuin teatteri- ja televisiokriitikko. Hänen terävä ja suorasukainen tyylinsä herätti lukijoissa ihastusta ja suuttumusta, kylmäksi se ei jättänyt ketään. Kajavasta tuli myös Helsingin Sanomien tunnetuin brändi ja julkisuuden henkilö. Teatterintekijät toivoivat ja samalla pelkäsivät Kajavan tulemista esitykseen. Hän kohotti ensi-illan tunnelmaa pelkällä läsnäolollaan. Kajavalta tuli välillä rajua sapiskaa, välillä helpottava synninpäästö ja parhaimmillaan hurjaa suitsutusta, joka toi jonon lippuluukulle. Sanottiin, että jos Kajava haukkui televisio-ohjelman, se kannatti ehdottomasti katsoa. Hän painotti laatua ja tuijottamisen sijaan tiedostavaa otetta katselemiseen. Kaikki tiesivät Kajavan, mutta harva hänet tunsi. Aina huolitellusti pukeutunut mies varjeli yksityiselämäänsä. Kaksoisrooli kriitikkona ja ohjaajana herätti hämmennystä ja ruokki salaliittoteorioita. Ohjata Kajava olisi halunnut enemmän kuin mihin sai teattereissa mahdollisuuksia. Jukka Kajavan elämäkerrassa läheiset, työtoverit ja teatterintekijät kertovat tuntemastaan ihmisestä, julkisesta ja yksityisestä persoonasta. Kajavan jälkeensä jättämien 15 000 kirjoituksen myötä syntyy kuva kulttuurivaikuttajasta ja aikalaiskommentaattorista, joka pystyi muokkaamaan ja ohjaamaan suomalaisten käsityksiä siitä, mihin teatteri ja televisio parhaimmillaan pystyvät - ja huonoimmillaan sortuvat.