Oinonen Johanna, Anna valosi loistaa

Kahdeksas runokirjani antaa sinulle uskoa ja toivoa parempaan huomiseen. Et ole menneisyytesi vanki vaan sinulla on avaimet omissa käsissäsi. Vaikeudet ovat väliaikaisia ja helpottavat päivä päivältä. Sinulla on lupa olla oma itsesi ja tehdä asioita joita rakastat. Pidä omat rajasi ja anna valosi loistaa kirkkaana. Olet jo pitkällä! Anna valosi loistaa Anna ilta-auringon. Kasvoillesi paistaa. Sinut valaista. Saada valosi taas loistamaan. Anna öisen kuun. Nukkuville kasvoillesi. Heijastusta luoda. Anna valosi loistaa. Anna aamuisen auringonnousun. Unisille kasvoillesi. Loistetta tuoda. Anna valosi loistaa. Anna päivän. Kuumana hehkuvan auringon. Hymyileviä kasvojasi kuumottaa. Anna valosi loistaa. Vaikka ei joka päivä. Aurinko paistaisikaan. Älä anna valosi himmentyä. Vaan anna valosi loistaa. Läpi pilviverhojen. Läpi sateisten päivien. Myös läpi tuulen ja myrskyjen. Anna valosi loistaa. “Runoissa kumpuaa maailman ja ihmisten kaksi puolta, kuten runossa Enkeli ja Paholainen tulee selkeästi esille. Molempia puolia tarvitaan opettamaan meille elämästä. Ne tekevät meistä yhdessä vahvempia ja valmiimpia kohtaamaan kaiken. Vaikka olisi miten pohjalla, elämässä on aina kuitenkin niin paljon synkkyyttä enemmän kauneutta ja asioita, joiden vuoksi haluaa herätä aamuisin. Anna mennä, lennä. Sinäkin olet tähti. ”- T. Lentävä ystävä