Matikainen, Murha Matkakoskella

Huvittulan sai lähes raivon valtaan Hapa Matveinen, suurlohikalastaja, joka heitteli huolettomasti löylyä näiden punttipepeilyä harrastavien kiukaalle. Hapa ei koskaan ymmärtänyt, mitä hienoa on homotuntumalla seisoa ärjyvän kosken äärellä ja repiä kyljestä ja selästä kiinnitarttuneita lohia rannalle. Ja sen Hapa hyvin suorasanaisesti toi facessa julki. Lohenkalastus on intohimoisten ihmisten intohimoista puuhaa. Joskus touhu menee liiankin fanaattiseksi ja seuraukset voivat olla karmeat. Facebookissa alkaneesta herjauksesta lähtee liikkeelle melkoinen vyöry. Tornionjoen Matkakoskella nähdään lohenkalastuksen ohella väkivaltaista toimintaa, mutta myös seksiä saadaan osaksi ripaus. Näitähän Matikaisen kirjoissa on tapana ollut viljellä. Matkakoskella punttipepet viskoivat lyijymönttejään lippomonttuun ja tunteet kuumenevat. Sitten löytyykin punttipepe koskesta, takaraivo murusina. Tunnettu lohensoutaja joutuu tutkintavankeuteen, kun taitava rikoskomisario Timo Lehtonen hyppää taas rattiin. Mutta saako päteväkään poliisimies selvitettyä rikoksia. Kun ensimmäinen ruumis saadaan ruumisautoon, niin vähän ajan päästä rantakalastaja saa siimanpäähän toisen kuolleen miehen, samalla tavalla henkensä heittäneenä. Välillä kirjassa kalastetaan lohta ja sitten tapetaan ihmisiä. Muutamaan päivään mahtuu huimia tilanteita, aamusta aamuun. Matikaisen 14. kirja lähtee melkoiselle loikalle avaussivusta lähtien ja samaa, mielipuolista tykitystä kestää aina lopputeksteihin asti. Vaikka kirjan kaikki henkilöt ovat kuvitteellisia, tarkkanäköisimmät saattavat löytää kirjasta autenttisia hahmoja. Onko tapahtumat oikeita, vai kulkeeko kirjailija niillä rajoilla, joita voisi hulluuteen viitata. Kirjan loppuratkaisu yllättää jopa rikoskomisario Lehtosen, yllättääkö se lukijan?