Väisänen, Graniittipuro

ranta joka mitään kysymättä kasvaa takaisin kiveksi kertomukset ihmisistä jotka ovat kadonneet ajan saatossa sanat eivät koskaan olleet meidän minne jatkoivat pakastealtaalta kuitenkin kuin yöt tulevat uudestaan niin sanatkin osuvat meihin jos annamme pohkeet kuin jouset valmiina ylittämään seuraavan esteen silmät kiinni! mistä vuotaa lapsen itku? lähdepohjainen järvi terapoi osteoporoottisia luita sointuva cool kuin graniittipuroon valutettu siemen pitkässä puistossa minäkin komusin...vanhoja puita kantaen sydäntäni mustalla sepelillä istuin nurmelle ja hakkasin päätäni taivaaseen kunnes aukesi taivas ja pää elämä on pitkä kuolema neljä vuodenaikaa kiharoissasi tihkuu syksy kesälinnut ovat jo paenneet jänikset vaihtavat talvikarvaan nämä sanat on puhuttava niin myös apatia tarvitsee laulajansa