Pirttikoski, Säröistään kaunis ihminen

Nostalgiaa Kaukana kuuluu junan vaimea vihellys seison vain paikallani ja odotan Pienen kaupungin autioitunut asemarakennus ei odota enää ketään ei saata enää ketään matkaan Huokaa vain hiljaisuuttaan ajan patinoimin seinin Kertoo se vielä tarinoitaan menneistä kohtaamisista hymyistä, suudelmista rakastavien viimeisistä jäähyväisistä ensimmäisestä ujosta kosketuksesta Junan ääni vaimenee niin kuin asemarakennuksen nostalgiaa huokuvat tarinat Kyllä me vieläkin odotamme Ensimmäistä...katsetta hellää kosketusta syvään tuntuvaa suudelmaa ikuista rakkautta Huomenna kuuluu jälleen junan vaimea vihellys Me kirjoitamme uusia tarinoita asemarakennuksen kuluneisiin seiniin tummiin notkuviin kattohirsiin Rakkaudesta onnelliset