Hämä, Jeesus oli vihainen

Viisivuotias Purolan Pekka oli leikkimässä jyrkästi kielletyllä alueella, Hakaniemen rantalaiturilla tervanhajuisten hiekkajaalojen luona. Mereltä alkoi kuulua ukkosenkaltaista jymyä. Jeesus oli vihainen, ajatteli Pekka, taivaan kosto tottelemattomalle oli tulossa. Mutta ei sieltä hyökännytkään Jeesuksen raivopäissään nostama ukkonen, vaan parvi vihaisia lentokoneita, jotka kasvoivat mustista raatokärpäsistä korpin kokoisiksi ja vieläkin isommiksi. -Talvisota oli syttynyt. Pekka asui vanhempiensa sekä sisarustensa kanssa kaupungin korkeimmalla kukkulalla, entisellä Suruttomain kalliolla, nelikerroksisen kivitalon viimeisessä kerroksessa. Asunnot olivat pieniä, talossa lapsia kuin mannaryyniä, Helmisilläkin kaksitoista yhdessä keittokomerohuoneessa. Ja meno sen mukaista. Jatkosodan aikaan talo kolhiutui pommituksissa, muutettiin evakkoon kommunistisetä Aatun kotiin, jossa taloutta hoiti Tamara-ryssä. Se vakuutti isän - oma talo olisi rakennettava. Mutta, kun opettaja niin ehdotti, Pekka lähetettiin Ruotsiin turvaan, sotalapseksi. Nälkiintynyt poika pääsi maskotiksi baptistiperheeseen, oppi rukoilemaan polvillaan joka ilta. Nautti yltäkylläisyydestä - sai kolmivaihteisen polkupyöränkin syntymäpäivälahjaksi. Mutta ei sitä enää paluumatkalle Suomeen mukaan annettu, kun lähdön hetki puolentoistavuoden kuluttua koitti. Muistot haipuivat nopeasti, kun palaaminen Torkkelimäen arkeen oli edessä. Isä ryhtyi rakentamaan omaa taloa, Sosko meni epätoivoisiin naimisiin, äiti polki kiihtyvällä tahdilla Singeriään. Elämän karheus kohtasi Pekankin, joka sitkeästi kävi kouluaan, luovien tietään Kallion kaduilla Darwinin nipukat korvissaan. Jeesus oli vihainen on lähihistoriaan ja Pitkänsillan pohjoispuolelle sijoittuva rento kertomus, jossa maailmaa katsellaan työläisperheen pojan sinisilmin. Poika kasvaa tarinan myötä viisivuotiaasta parikymppiseksi, seuranaan Kallion ja Torkkelinmäen kaverukset, joista kukin on omat taistelukeinonsa elämänsä tielle kehittänyt. Tarkka aikalaiskuvaus ja ilkikurinen huumori leimaavat Pekan suhtautumista siihen laitumeen, josta hänen oli eväänsä maailmalle nyhdettävä.