Grönholm, Ovesta ensimmäinen

Hiljaisin, helpoin kaikista. Hän, joka ei koskaan valita. Hän olen minä. Makaan vanhustentalossa vuoteessa, siinä ovesta ensimmäisenä. En valita ja hiljaakin olen. Näin Luoja minulle määräsi ja tämä on nyt elämäni, kohtaloni. Sanottavaa minulla olisi paljon, ehkä hieman valittamistakin joskus. Tämä on tarinani. Samalla se on meidän kaikkien vuodepotilaiden ääni, kaikkien meidän jotka olemme jääneet vuoteemme vangiksi.