Apollinaire, Murhattu runoilija

Murhattu runoilija -tarinakokoelma ilmestyi vuonna 1916 kun runoilija Guillaume Apollinaire palasi sodasta päähän haavoittuneena. Teos on velkaa ranskalaisen valistuksen suosimalle genrelle conte philosophique, mutta se maksaa velkansa samaan aikaan sekä virkistävän irvailevalla että traagisella ironialla. Tunnelmat ovat usein surrealistisia, tapahtumat unenomaisia, tyylit vaihtuvat lastenkamaritarinoista pikkutuhmuuksiin ja klassiseen kauhuun. Hätkähdyttävänä ja rujona pohjavireenä kulkee kuolema. Kirja on satiirinen läpileikkaus ensimmäisen maailmansodan aikaisesta eurooppalaisesta ajatusmaailmasta ja elämäntyylistä. Se on myös yllättävän moderni virtuaalitodellisuutta ennakoivine näkyineen ja typeränvaarallisen mediakohun sekä individualistisen hedonismin raikkaassa kritiikissään. Apollinaire pilkkaa kaikkea yhtäläisellä riemulla, liikkuu notkeasti kuin kissa eurooppalaisessa kulttuurimaisemassa.