Twain oli muutakin kuin kujeilevien poikaseikkailuiden sepittäjä. Erityisen hyvin hänen vanhuuden kyynisyytensä ja pettymyksensä ihmiskuntaan tulee esiin teoksessa Mitä ihminen on? Sokraattisen dialogin muotoon punottu proosaessee on häihy mutta toiveikas analyysi ihmisen pienuudesta toivon ja egoismin aikakauden Amerikassa. Se istuu kuin hyvin räätälöity puku, mukavasti istuva olkihattu ja suuhun sopiva savuke 2010-luvun maailmaan.