Ljungman, Kuulen tuulet korvieni luona

Robertin esikoiskokoelmassa käydään läpi rakkaus, viha, suru, tulevaisuus pelkoineen, hengellisyys. Hän oli ensin rikkinäinen ihminen. Eli kuilussa. Pisti käsiänsä ristiin, että saa taiteellisen taidon, vaikka ei niin paljon jumalaa uskokaan. Hän makasi sängyllään päihtyneenä ja kokeili kirjoittaa rakkausrunon. Lähetti sen yhdelle naiselle, joka kehui ja siitä se lähti.