Koivunen, Naamiohuvit - Runokokoelma

Naamiohuvit kokoelman runot ovat nuorenmiehen ajatuksia ja lukittuja mielentiloja. Herkän ja ailahtelevaisen pojan sisäinen vuoksi ja luode vuorottelevat teksteissä kouriintuntuvalla tavalla. Teos on yhtäältä tekijänsä kirjallinen omakuva, toisaalta fiktiivinen tunnekollaashi. Kirjan kantavia teemoja ovat halu tulla hyväksytyksi, oman itsen etsintä ja läheisyyden kaipuu. Kirjan nimi perustuu kirjoittajan ajatukseen, jonka mukaan jokainen runo on naamioitu itseys eli runoilija antaa jokaisessa tekstissään lukijalle palan itseään. ”Minun sydämeni on Cohenin palava viulu, säkeet kipinöitä. Hymyni on Mona-Lisan heijastuksen luoma. Casanova opetti minut koskettamaan tyttöä. Melleri sanomaan runossa PERKELE. Tabermann kunnioittamaan ihoa, Holappa sukuelintä. Kertoi Mies on kaunis. Saarikoski kaatoi viinaa kokemattomaan kurkkuuni. Kiitos teille, toivoo maailman ehein mosaiikkiteos.”