Erkkilä, Sarastus

Tämän koskettavan kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1933-1946. Kirjassa seurataan Liisan ja hänen läheistensä vaiheita myös talvi- ja jatkosodan päivinä. Liisa on yhdeksänvuotias talvisodan alkaessa ja neljätoistavuotias jatkosodan loppuessa. Suuren rautatieaseman, Pieksämäen, vieressä oleva koti on rauhaton. Siinä eläen joutuu kokemaan läheltä kappaleen kansamme historiaa. Koulunkäynti on katkonaista, mutta koulutoverit ovat tärkeitä, samoin naapurit ja omaiset. Lapset ja nuoret tarttuvat kotirintaman toimiin. Niissä he joutuvat kokemaan traagisia ja koomisiakin hetkiä. Liisan päiväkirjakatkelmat valaisevat hänen tuntojaan järkytyksen, tuohtumuksen ja ilon hetkinä. Hänen kasvustaan kohti aikuisuutta piirtyy kiintoisa kuva. Kirjan henkilöt ovat keksittyjä ellei kyseessä ole julkisuuden henkilö tai paikkakunnalla muutoin tuttu persoona. Kirja on kuvitteellinen, vaikka pohjautuu tositapahtumiin. "Voi, kun kaikki maailman aseet tuhottaisiin, ja ihmiset tekisivät vain rauhan töitä..." Seppo oli hetken vaiti. Sitten hän sanoi: "Olemme etuoikeutettuja, kun saamme elää vapaassa maassa. Meidän on käytettävä päivämme viisaasti. Tätä rakasta maata ja sen asioita on hoidettava hyvin."