Järvinen, Yksin matkassa mukana - matkarunoja

Yksin matkassa. Ja kuitenkin mukana. Miten se on mahdollista? Kreikan saarilla on. Kun meri velloo aikaa aalto aallon jälkeen ja ihminen etsii nuoruuttaan rannan tyrskyistä. Kun pääskyset viiltävät haavoille ilmatilan ja kaskaat kehittelevät äänikulissia turistin ympärille. Kun baarissa helisee busuki ja boskessa busu ja käsivarsien ketju sitoo tanssijat yhteen. Kun kielikurssilla aurinko heiluttaa karttakeppiä vuorten rystysillä ja kukko kiekaisee aidan takaa puolipisteen. Yksin. Matkassa mukana. Sillä siellä laukkaa myös Pegasos, runoratsu, jonka kavioiden iskusta runojen kivivyöry rytisee vuorelta alas auringonlaskun liukastamia rinteitä pitkin ja ihmisten silmät ovat hetken aikaa jumalten kanssa kasvoista kasvoihin. Liisa Marjatta Järvinen sanoo, että Kreikan saarilla kulkiessaan hän ei aina tiedä - eikä välitäkään tietää - , milloin kulkee jalat maassa, milloin myyttien pilvenreunoilla. Ja paratiisiinkin on ajoittain näköetäisyys.