Honkanen-Tuominen, Sulkia ja siipiä

Kirjoitan paljon luonnosta, sen moninaisesta asusta, minä -muodossa sinusta, myös itsestäni. Olen utelias kohdatessani ihmisiä ja kohtaloita. Laakealla kivellä, valkoiseksi värjääntyneellä kolme harmaata lokkia, poikasta. Nyökkäävät pintaveteen, räpyttelevät ja räpyttelevät. Vielä eivät siivet kanna. Pehmeitä höyheniä vieraille maille! Kotikivi pysyy. Sulkakynä pysähtyy.