Määttänen, Selfie, belfie, mikä lie...

Synnyin 31.5.1951 Outokummussa (ent. Kuusjärvi), Pohjois-Karjalassa, suutari/hanuristi -isän ja karjakko-äidin köyhään kotiin, josta jouduin lähtemään ns. kunnan elätiksi, “huutolaiseksi"/kasvattilapseksi Hankasalmelle, Keski-Suomeen n. 2-3 vuoden iässä, ja palasin Outokumpuun 16-vuotiaana. Sieltä tieni vei Imatralle kauppakouluun, sitten töihin Hankoon (Hotelli Regatta), josta Helsinkiin (Hotelli Helsinki). Töitteni ohessa opiskelin iltaisin ja hankin Ressun lukiosta valkolakin, kävin Kriittisen Korkeakoulun ja käväisinpä Pariisissakin Sorbonnen yliopistossa kielikurssilla. Helsingissä, Stadissa, kivikylässä, "viihdyinkin" n. 40 vuotta, kunnes koukkasin Someron ja Jyväskylän kautta tänne Varkauteen. Elämäni on ollut eräänlaista "evakkomatkaa", ja paljon ja monenlaista on kokemusten pakkiin kertynyt. Näitä tuntoja puran usein runoissani, mutta silti ei pidä erehtyä lukijan luulemaan, että kaikki kirjoittamani olisi faktaa - ehei, sillä fiktio vallitsee runomaailmaani suurimmalta osin. Omasta mielestäni olen ns. sanataiteilija; kirjoitan pakinoita mm. radioon, kirjaa ja näitä runon repaleita. Kirjoittaminen tuo minulle suurenmoista iloa ja tyydytystä, vaikka kaikesta huolimatta tunnen useimmiten olevani sanataiteessa pelkkä diletantti, luomu ja lapsekaskin. Mottoni: Viisaat istuvat varjossa. Kuvaa taipumustani sivullisuuteen, elämän, ihmisten ja tapahtumien tarkkailijana mieluummin kuin itse aktiivisena toimijana, omaa egoaan tyrkyttäjänä. Elämähän on melko dragikoominen juttu, lyhyt retki kahden ikuisuuden välissä...