Márton, Pääkadun varjot

Tosi ja kuviteltu, tapahtunut ja tapahtumatta jäänyt kietou-tuu muistojen vyyhdeksi, jonka varjo piirtyy nykyhetken päivänpaisteiselle pääkadulle. Romaani kuvaa unkarilaista pikkukaupunkia lähellä Slovakian rajaa. 1930-luvun poliitti-set suhdanteet ja rajojen siirrot esitetään lasten kautta, jotka varttuvat, rakastuvat ja kokevat maailman nuoren ihmisen avoimin mielin, mutta eivät koskaan ehdi aikuisiksi, koska juutalaisvastainen politiikka ja sota ratkaisevat heidän kohtalonsa. Kuvaus on hyvin hienovaraista ja psykologisesti oivaltavaa; kaikkea ei tarvitse sanoa suoraan, sillä valistunut lukija osaa itse tehdä johtopäätöksensä. Tarinan henkilöt tulevat kaikki jossakin vaiheessa kuvatuiksi kaupungin pääkadun valokuvaamossa ja valokuvien negatiiveihin viittaa myös otsikko: heistä tulee varjoja pääkadulle, sillä he katoavat muuta jälkeä jättämättä. Pääkadun varjot ovat ihmisiä ja muistoja, tai ihmisten muistoja, muistojen ihmisiä, jotka tarinan tapahtuma-aikana, yhteen päivään puristetun vuosikymmenen päivinä, elävät ja kasvavat, rakastavat ja vihastuvat, joutuvat tapahtumien pyörteisiin ja katoavat näyttämöltä. Kesken katkeavat ja silti päättymättömät tarinat kerrotaan eleettömän salaperäisesti niin kuin on omiaan niille jotka eivät uhraudu ja joita ei uhrata, vaan jotka joutuvat rikosten uhreiksi - sellaisten rikosten, joita ei tapahdu, koska ne tapahtuessaan ovat vain jo lailliseksi muuntuneen rikollisen käytännön seurauksia.