Pyykkö, Kun lumo haihtuu - pohdintakokoelma

Voisin opetella pitämään itsestäni ikänaisena. Mikä nainen minussa sykkiikään ryppyjen alla. Elämästä on tullut minulle rakas, liian vaikea luovuttavaksi, jonka jokaiseen hetkeen tartun kiihkeästi ja haluan siitä nauttia, tuntea sen virtaavan minussa. Takaseinä näkyy jo ja siksi elämä kutsuu, tuoksuu sille, näyttää siltä, on minunlaiseni ja mittaamattomia mahdollisuuksia täysi. En pelkää tänään, haluan antaa sille kaikkeni, olla jotain niille, jotka jotain minulta toivovat ja itselleni hellä, nimelleni kuuliainen.