Ronkainen, Tulikukon vuosi - Romaani

Usko. Toivo. Ihan seko guru. Anne, henkiseltä nimeltään Padevi, palaa intialaisesta ashramista kotimaahan. Itä-Suomessa odottavat rakas sisko, karismaattiseen uskonhuruiluun uponnut äiti ja lahjakkaan pikkuveljen hautakumpu. Anne alkaa tajuta, että hengellisen väkivallan ja huuhaa-meininkiin heittäytymisen kuvio kulkee suvussa, eikä suinkaan ole pelkkää Intianperintöä. Välillä on käytävä turisemassa anglikaanipapin kanssa Espanjassa, puhuttava ääneen ikonille, istuttava terapiassa ja syötävä makkaraa suoraan paketista. Ja koetettava kestää se, että täysipäinen ja mukava mies tahtoo iholle. Mutta suurin niistä on Rakkaus. Minä jäin miettimään Intiaa ja edellistä iltaa. Syyllisyys ei tullut vieläkään, vaan tuli pehmeänpörheä haikeus. Sen jälkeen iski pelko; jokin outo lihallisuuden, aistillisuuden ja miehen kanssa olemiseen liittyvien tunnekuohujen ja läheisyyden pelko. Kaikki kerralla, kuin olisi kaadettu lavallinen kysymyksiä syliin, karjaistu, että tässä tulee vähän pohdittavaa. Että miten meinaat asiasi hoidella, kun tulet luostarin viileydestä yhtäkkiä miehen kuumaan syliin, miten meinaat tähän kaikkeen nyt tottua? Joensuulainen Minna Ronkainen on alun perin tempautunut maailmalle yläsavolaisesta pikkukylästä, jossa oli enemmän lypsykarjaa kuin asukkaita, mutta luovuutta ruokkiva aito meininki. Pohjois-Karjalaan hän on päässyt - omien sanojensa mukaan nimenomaan päässyt - maamme pääkaupungissa sekä Englannissa vietettyjen opinto- ja uravuosien jälkeen. Minna on taideterapeutti, rentoutusohjaaja, entinen tiedottaja ja nykyinen sosionomi-lastentarhanopettaja. Vapaa-ajalla hän tekee taidetta ja lukee tolkuttomasti. Hän vastustaa palvelujen ja liikenneyhteyksien riistämistä niitä tarvitsevilta ja puolustaa ihmisen oikeutta olla sellainen kuin on, ilman muottiin tunkemista, pienestä pitäen.