Manninen, Rakkausrunoja

Kuka hän on, joka kanssani matkustaa, vierellään kantaa minua huomiseen, rakastaen kuten äiti lastaan, ehdoitta - vaateitta, täynnä ymmärrystä. Kuka hän on, joka tulee ja poimii, kuin pienen mustikan mättäältä. pitää omanaan, uskaltaa tunnustaa: “Minuakin voi rakastaa.”