Valtanen, Pitkospuut

Asun vaimoni kanssa Kokemäellä ja jälkikasvuna meillä on kolme lasta sekä viisi lastenlasta. Koulutukseltani olen insinööri ja ammatillinen opettaja. Opettajan työn kautta minulla on kymmenien vuosien kokemus nuorista ja nuorten iloista ja myös suurista suruista. Olen vihdoin saanut ”pöytälaatikossa” olleita kirjoituksiani kansien väliin. Harrastan luontokuvausta ja kuvista pulppuaa sanoja, joita olen sitten kirjoittanut muistiin. Nyt oli tullut aika laittaa niitä myös toisten luettavaksi. Joissakin ruonoissani olen avannut omaa tunne-elämääni ja osa on täysin fiktiivistä kerrontaa, kuin unen luomaa ajatuksen kulkua osana työelämänkokemuksen tuomaa ajatuksen virtaa. Kirjan kuvituksessa olen käyttänyt valokuviani, jotka ovat avanneet polun juuri kyseisen runon tekstin. PIDÄ KAVERISTA HUOLTA Hiekalla olen hylättynä, taipaleet monet käytynä. Veistetyt aironi menetin, ne ajan myötä kadotin. Aurinko nyt kokkaa lämmittää, syys kylmää talvea edeltää. Kaverin kylkeä kolisteltiin, isäntää kun laiturissa odoteltiin. Missähän kaveri onkaan nyt, ei ole kuulunut, ei näkynyt. Pitäkää kaverista huolta, olkaa heikomman puolta.