Niemi, Lautta

"Jostain, helvetistä ehkä, huokuu murhaavaa himoa joka valuu meihin kaikkiin aivan normaalina tajuttavana asiana; me kääntelemme sitä edestakaisin dialogeissa jotka ovat vähitellen kadonneet muististani. Viha tuo täyteyden ja rauhan ja hiljaisuuden. Mikä syksy se taas olikaan, loputon ja mädänhajuinen vetäytyminen, Jumalan tuomio oksennuksillemme - ja kaikki kelluu yhdessä jotakin kohti, en tiedä mitä." Intensiivinen, neuroottinen, epäkorrekti. Purkauksenomainen pienoisromaani ihmisen halusta...