Pohjola, 1827

”Turku on tyytymättömyyden ja kateuden tyyssija, pahanhajuinen koirankolo, jossa on kurjat katukiveykset ja maailman huonoin kansalaishenki. Turkulaiset ovat inhottavaa roskaväkeä, ja koko kaupunki pitäisi polttaa poroksi.” Kenraalikuvernööri Kustaa Mauri Armfelt Turussa noin vuonna 1810. Tuhoa ja hävitystä, likaa ja huumoria, salatieteitä ja juonittelua. 4.9.1827 Turussa roihahtaa. Pohjoismaiden historian tuhoisin kaupunkipalo saa alkunsa. Savuksi haipuu Suomen suurin ja tärkein kaupunki sekä koko joukko salaisuuksia. Kuka sytytti roihun ja miksi? Oliko asialla Ruotsin uusi kuningas vai tsaarin salainen poliisi? Kauppaneuvoksen ahneus, piian viha vai ylioppilaiden vallankumoushaaveet? 1827 on ensimmäinen koko Suomen tulevaisuutta muovanneesta Turun palosta kirjoitettu romaani. Kirja revittelee pulpin hengessä ja rymyää romantiikan epookin hameenhelmoissa. Historiallinen katastrofiromaani rakentaa monipuolisen kuvan Turusta - ja polttaa sen.