Ollikainen, Hyppy

Se oli viimeinen niitti tähän arkkuun. Edessä on vain pimeää. Ympärillä hyinen, hukuttava meri. Minun on pakko hypätä. Ihan kohta on hypättävä. Kaksi naista, kaksi eri sukupolvea, kaksi elämänkohtaloa, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Iloa, toivoa, uskoa, mutta myös ahdistusta ja uupumista. Naiset kipuilevat lähisuhteissaan, ovat kykenemättömiä kohtaamaan konflikteja, väistävät mieluummin - ja väsyvät. Molemmat joutuvat äärirajoille, näköalat sumenevat. Mistä löytyy voimavaroja, vai musertuvatko naiset taakkojensa alle? Mirjami, suurperheen äiti ja maalaistalon emäntä, puurtaa anopin vaativan katseen alla. Anoppi on vahva nainen, Karjalan evakkoja, jolle hämäläisen miniän tekemiset eivät tunnu kelpaavan. Mirjami kokee riittämättömyyttä, mutta ei jaksa eikä osaa pitää puoliaan. Mirjamia kannattelee luja, lapsenomainen usko Jumalaan ja tiivis yhteys sukuun. Virpi, Mirjamin esikoistytär, toistaa äitinsä toimintamalleja eikä osaa nousta epäkohtia vastaan. Alkoholin sävyttämä perhe-elämä painaa häntä yhä syvemmälle epätoivoon ja uupumukseen. On kuin eläisi vankina omassa kodissaan. Onko hän itse luonut vankilansa? Jos on, niin missä on sen vankilan avain? Hyppy on koskettava ja tarkkanäköisesti kirjoitettu selviytymiskertomus. Herkkäpiirteisten henkilökuvien ohella välittyy aidosti ajankuva 1960-luvulta nykypäiviin asti paljastaen samalla muutoksen yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Ihmiset kohtaavat elämässään yhä samankaltaisia haasteita. Hyppy on romaani vastoinkäymisistä, mutta myös niiden voittamisesta. Se luo vahvaa uskoa siihen, että ihmisen on mahdollista vaikuttaa elämänsä kulkuun ja siirtyä varjoista kadun aurinkoiselle puolelle. Kristiina Nurminen, kirjallisuusterapiaohjaaja, kirjastonhoitaja, Tikkurila.