Pilto, Puoli kolmen juna

Aarne Pilton toinen romaani on väkevää ja värikästä sodanjälkeisen elämän kuvausta. Metsätöihin jo kymmenvuotiaana kyllästynyt nuorimies lähtee etelän maille koulusta selvittyään. Kotiseudulta lähtemisessäkin on jotain erikoista ja lopullista: Puoli kolmen juna saapui jokaisena päivänä Kajaanin suunnasta Utajärvelle. Se oli käsite, jota vanhemmat ihmiset eivät edes mieltäneet kellonaikaan liittyväksi. Eräskin Utoksen isäntä meni asemapäälliköltä kysymään: "Mihin aikaan se puoli kolomen juna tullee Utajärvelle?" "Sehän tullee nelijätoista kolomekymmentä joka päivänä ympäri vuojen". "No miksikä sen junan nimi on sitte puoli kolomen juna?" "Siihen sinun on kysyttävä tieto viisaammilta miehiltä, kun minä oon". Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä tulijoita junassa oli vähemmän kuin lähtijöitä. Lähtö puoli kolmen junalla tiesi monille nuorille lopullista lähtöä pienestä maaseutupitäjästä. Helsingissä elämisen tapoihin ja työnteon rytmiin oppiminen tuotti vaikeuksia ankarista oloista muuttaneelle, koska tehtaissa oli tehtävä työtä "jarrutellen". "Kellokallen" katsoessa aikaa urakkahinnoittelua varten, oli työvaihe tehtävä verkkaisesti. Näin teki kirjan päähenkilökin, kuten vanhemmat miehet olivat opettaneet, mutta urakan saatuaan hän tekin työt täydellä teholla ja sai ansaituksi viikossa kuukauden palkan. Tämä ratkaisu oli virhe, jonka takia hän olisi saanut työtovereiltaan selkäsaunan, jollei olisi ehtinyt ottaa lopputiliä ja häipynyt kesäloman viettoon kotiseudulleen Utokselle". Maaseudulta pääkaupunkiseudulle paikkaansa hakevalle moninaiset työtehtävät opettavat uudenlaista elämää kovimman kautta. Aarne Pilto kuvaa ankaraa ja puutteellista, mutta henkisesti rikasta työväen ja yrittäjyyden arkea huumorinpilke silmäkulmassaan. Kaiken keskellä kirjan päähenkilö elää parasta nuoruuttaan, suorittaa sotaväen ja ottaa ensiaskeleensa itsenäisen yrittäjän ammatissa.