Kosma, Kalevale

Joskus vielä, kerron kaiken Välillä tunnen, kun kaikki räjähtää, puhkeaa kukkaan terälehtien auetessa, loistoon ja kauneuteen kadotan itseni syöksyn huimaa päätäpahkaa kaiken sekaan, hukun ja rakastan syvemmälle ja korkeammalle kerta kerran jälkeen, jotta itseni unohdan eikä se minua satu, joku minua suojelee kun nimeni unohdan paikan unohdan, ajan unohdan, itseni unohdan. Joku minua suojelee kun tuon kunnian ja kauneuden minulle kattaa joskus, joskus vielä jaan sen, kerron kaiken. Kerron miltä tuntuu, kun joku ottaa kauniiseen suureen syliin ja vie ja hymyilee ja on suuri, kerron miltä tuntuu kun joku ei välitä nimestäni ja itsestäni vie ja hymyilee ja on suuri. Joskus vielä, kerron kaiken.