Koskinen, Unessa olin miekkavalas

Maailman reunalla Älä yritä tulkita tätä runoa, kuuntele vain. Siinä on muutamia nuotteja, tai vain yksi. Älä laula sen mukana, katsele vain, pääsi yli purjehtivaa pilvilaumaa. Älä nimeä pilville muotoja, liitele vain. Ikihongat kohisevat. Ja jos tuuli on leppeä, hymyile vain. Päättymätön kaari on suljettu rata, kierrä ympäri ja olet perillä aina. Maailma on kotisi. Unista, pilvistä, flamingon sulista. Hattarasta joka kuluu ja alkaa taas alusta. Lentämisen ja sukeltamisen taidosta, pehmeästä tunteesta johon voi nukahtaa kun elämän realiteetit kasvavat hirmuliskomaisiin mittoihin, tuhannen ikävän kaipauksesta, pelkästä läsnäolon voimasta, sekä loppusanoista joilla voi sekä itkeä että nauraa sanoin kuvaamatonta.