Vallankäyttöä! Turtumusta. Suuttumusta! Surullisuutta. Eräänä päivänä näet maan alle, onni lehahtaa kohti kyyhkysten joukosta ja musta karhu kampaa hunajaan sotkettua päätä. Katariina Vuorisen kolmas runokokoelma Rouvien ja lintujen talo on fyysinen ja kaunis, väkivaltainen ja rauhoittava teos poissa- ja läsnäolosta, avioliitosta ja pimeydestä, matkoista ja rakkaudesta. Asunción ja Mostar. Margaret, Consuelo, Sylvia. Koekaniini ja pyöveli. Rouvien ja lintujen talossa naiset puhuvat ja puhuttelevat. Kieli repii, loihtii ja tyynnyttää. Solmut avataan, säikeet kammataan ja solmitaan ja kartta aukeaa taas yllemme toiseksi taivaaksi. Katariina Vuorinen on Jyväskylässä asuva runoilija. Hän on julkaissut aiemmin teokset Kylmä Rintama (2006) ja Edith suuteli minua unessa (2001).