Vallius, Särkynyt sydän

Sinä silmät ymmällä katselet vaan, näetkö rakkainpas kulkemassa polkua kapeaa kaitaa? Ymmärrätkö, olet jäänyt unholaan me kohtasimme kerran vaan, oli päätetty sulkea yhteinen sinetti elää tietä erillään, vaeltaa uuteen onnelaan. Sinä löysit mut kuitenkin ja katselet tuijottaen. Mietit vielä olenko muuttunut vai entinen, et uskalla tulla tervehtimään ole jähmettynyt paikoillesi. Mitä miettinet juuri nyt? Jospa muistoja kelaat taaksepäin tiedä en ajatuksiasi, vertailetko johonkin toiseen ihmiseen. Minun mentävä on, sillä kaipaus toiselle kutsumaton. Jää hyvästi mennyt elämä on otettava askel eteenpäin niin minun kuin sinunkin se sinetti on yhä pätevä.