Laitinen, Savesta valettu elämä - ...ja saatana hymyili vinosti

Sataa kuumaa lunta. Hätärumpujen raivo viiltää viheliäistä ilmaa. Individu ajatus hukkuu hulluun huutoon. Savesta valettu elämä sortuu notkuvin nivelin. Armo ei käy enää oikeudesta. Esikoiskirjan runot hymyilevät vinosti, välillä pirullisestikin, ihmispolon elämälle ja yrityksille. Runojen teemat liikkuvat lihallisen rakkauden ihanuudesta yhteiskunnallisiin ongelmiin ja Urmas- koiran aivokapasiteetin pohdintaan. Laitinen naurattaa ja itkettää, mutta ennen kaikkea laittaa ajattelemaan ihmistä ja maailmaa. Runot eivät jätä rauhaan, niitä lukee yhä uudelleen: Niin mulkoili sika kirvestä kaamoksen kestäessä, kuin aavistellen... aavistellen...