Lehtonen, Lintukoto/ Hyvästijättö Lintukodolle

Lintukoto oli Joel Lehtosen (1881-1934) kesäsaari Vanajavedellä. Myytyään Putkinotkon tilan hän oli Pienestä Vohlisaaresta hankkinut manalle menneen kalastajan asumuksen. Parina kesänä se oli hänen piilopirtinsä. "Vanajan helmi, ulappain risteyksessä luomisessa kohonnut pikku riutta, jonka jokainen poukama ja niemeke on kaunis kuin täydellinen maalaus". Talvella hän on muistellut haltioihinsa syttyen sen valtaisia tervaleppiä, "jotka kesän auringossa kiiluvat tummina kuin kalmiston poppelit", kesällä hän on saarensa valtias ja "Lintukoto on suvereeni valtakunta". Hän elää täydesti hellepäivien onnen "tuokiot niin lyhyiksi". Lintukodon (1929) novellit, lastut, proosarunot kertovat tästä elämäntäyteydestä. "Lehtosen paletissa ovat lehteen puhkeavan koivuviidan vihreys, nuppuja uhkuvan omenapuun ruusunpuna, haavanlehtien metallinen tummuus luoteisen ilmanrannan keltaa vasten", sanoo Pekka Tarkka esipuheessaan. Hyvästijättö Lintukodolle ilmestyi postuumisti vuonna 1934. Tässä runokokoelman aiheina esiintyvät kesän lämpö, elämän kauneus, kaikki se mihin mieli on kiintynyt. Teoksessa on mukana myös aikalaisarvosteluja.