Tala, Sadistiope ja hulluhoitsu

Tämä kirja on kannanotto yhteiskunnan ongelmiin erityislapsiin liittyvissä asioissa. Kirja perustuu lastenkodinohjaajan ja erityisopettajansijaisena toimivan ammatti-ihmisen e-maileihin, joissa kumpikin työntekijä pohtii omaa työtään, itseään ja yhteiskuntaa. Mailit toimivat ruohonjuuritasolla niin sanottuna "työnohjauksena", jotka perustuvat tunteiden purkuun ja käsittelyyn. Kirjeet ovat mustalla huumorilla väritettyjä ja suorapuheisia. Yhteiskunta yrittää tarjota apua ja tukea erityislapsille ja heidän perheilleen, mutta tukitoimet tuskin ovat kenenkään mielestä riittävät. Luokkakoot muuttuvat koko ajan suuremmiksi ja kunta yrittää tehdä säästöjä niukentamalla koulumaailman resursseja. Perheissä lapset voivat huonosti, mutta huostaanottoja ei tehdä kunnille koituvien tappioiden vuoksi. Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy ja perheiden tukeminen on puutteellista, miltei olematonta. Virkoja on niin vähän, että sijaiset vaihtuvat erityislasten elämässä jatkuvasti. Pysyvyyttä ei enää ole. Koska päättäjät kieltäytyvät näkemästä asioiden tilaa realistisesti, kirjoitusten ja asioihin puuttumisenkin tulee olla radikaalia. Kirjan tavoitteena on myös korostaa työntekijöiden inhimillisyyttä, sillä jokainen meistä hyvistä ammatti-ihmisistäkin erehtyy, epäonnistuu tai ajattelee jotain, mikä ei ole sopivaa. Tosin maailmassa on enemmän kuin tarpeeksi niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet samanlaisiin, maileissa kuvattuihin tilanteisiin työyhteisössä ja ulkopuolella. Vaikka työyhteisöjä ja ammattirooleja tarkastellaan kriittisesti tässä kirjassa, tarkoituksena on saada ihmiset pohtimaan omaa rooliaan opettajana, kasvattajana ja osana työyhteisöä. Jos näin käy, tämä kirja on palvellut tarkoitustaan.