Luiro, Loimut lentävät korkealla

Kuvitteellinen kertomus ensimmäisen maailmankaikkeuden lopusta, koska se ei vajavaisena luomuksena pystynyt saamaan aineeseen elämää. Se oli tuhottava supistuvana, hengittävänä maailmankaikkeutena toisen maailmankaikkeuden alkutekijöiksi. Joka sitten synnytettiinkin epähuomiossa, unohduksen seurauksena laajentuvaksi maailmankaikkeudeksi. Mukaan jäi ensimmäisen maailmankaikkeuden paholainen, yrittäen heti vallata toisen maailmankaikkeuden itselleen. Tapauksesta alkoi ikuinen taistelu hyvän ja pahan välillä. Kuitenkin aurinkokunta synnytettiin suuren rakkauden voimin, alueelle jonka tarinan päähenkilöt saivat häälahjaksi. Auringon lapsista viimeisenä syntyi kehitysvammainen maa planeetta, joka todettiin lahjoiltaan ikuisen ajallisen elämän saattajaksi, hengen yhdistyessä aineeseen, jonka jälkeläisiä me kaikki olemme. Paholainen siirtyi meidän henkeemme mitä moninaisimmilla muodoillaan. Ihmiskunta hillitsi itsensä ja säästyi itsetuholta. Aurinkokunta laajentui viimeisillä ajoillaan, mutta säilyi jotakuinkin elinkelpoisena ihmisille. Kirja päättyy kun aurinko on suurimmillaan, ja avaruuden asutus on pitkälle kehittynyt, ja ihminen saavuttanut lähes korkeimman kehitysasteensa, evoluution voittoon.