Kriitikoiden ylistämän runoilijan Katariina Vuorisen neljäs runokokoelma liikkuu naiseuden ja feminismin, lapsuuden ja kuoleman teemoissa. Se on väkevää runoutta, maankuoren kiivastumisen aikakirja, jossa sadut kohtaavat arjen ja pyyheliinat kuivuvat yhtä lailla puuterinvärisessä huoneessa kuin siitepölyssä, hunajassakin. Katariina Vuorinen on Jyväskylässä asuva runoilija. Hän on julkaissut aiemmin teokset Rouvien ja lintujen talo (2010), Kylmä rintama (2006) ja Edith suuteli minua unessa (2001).