Atkinson, Kaikkein vähäpätöisin asia

On kesä ja Edinburghin festivaalit. Teatterin matineaesitykseen jonottava ihmisjoukko joutuu todistamaan keskellä liikennettä tapahtuvaa hämmentävää raivokohtausta, joka on vähällä johtaa veritekoon. Martin Canning huitaisee raivokasta kuumakallea laukullaan, mikä on hänelle täysin poikkeuksellista käytöstä. Viisikymppinen vetäytyvä ja harmittomanoloinen poikamies kirjoittaa salanimellä hampaattomia rikosromaaneja. Hän asuu viktoriaanisessa talossaan kuvitelmiinsa uppoutuneena ja viettää niissä idyllistä perhe-elämää. Mutta mitä jos Martin on aiheuttanut epähuomiossa venäläisen prostituoidun kuoleman - pääsisikö hän pälkähästä koska on juuri estänyt henkirikoksen? Sivustaseuraajien joukossa on kyyninen Gloria, joka suhtautuu hämäräperäisiin kiinteistöbisneksiin erikoistuneen aviomiehensä sydänkohtaukseen huolestuttavan tyynesti ja yhtä välinpitämättömästi kuin ystäviinsä, lapsiinsa ja lapsenlapseensakin, sekä Archie, Louise Monroen, yksinhuoltajan ja ylityöllistetyn poliisitarkastajan teini-ikäinen ongelmiin ajautunut poika. Tilanteen todistaja on myös Jackson Brodie, ex-poliisi ja ex-yksityisetsivä, joka ei halua enää sekaantua minkäänlaisiin ikävyyksiin - hän nauttii uudesta vauraudestaan ja Juliasta, joka on saanut roolin Edinburghin festivaaliesityksessä. Julia vain on kumman kiireinen ja etäinen, ja Jacksonilla on aikaa pyöritellä peukaloitaan - kunnes hän tulee löytäneeksi hukkuneen naisen ruumiin ja kunnes häntä itseään epäillään murhasta. Sitten onkin pakko sekaantua... Kate Atkinsonin nerokkuus psykologisesti tarkkojen muotokuvien luomisessa ja kirjailijalle luontainen musta huumori istuvat täydellisesti rikosromaanigenreen. Toisessa rikosromaanissaan ja kuudennessa teoksessaan brittikirjailija osoittaa jälleen, kuinka paljon helpompaa on saada selkoa kuolemasta kuin ratkaista kenenkään elämää. Siinä kukaan ei ole ainoastaan viaton sivustakatsoja.